Peikonlehti on saavuttanut suuren suosion kasviharrastajien parissa ja se löytyykin jo melkein jokaisen sisustusbloggaajan instagramkuvista! Peikonlehdistä suosituimpia ovat tällä hetkellä värimutaatiot ja jättipeikonlehti. Vaikuttaa siltä, että mitä isompia ja reikäisempiä lehtiä peikkoihin ilmestyy, sitä enemmän innoissaan niiden omistajat ovat!
Itselläni on kolme peikonlehteä ja muutama juuria kasvattava pistokas. Isoin peikonlehti kasvatti mielettömän upeita isoja lehtiä ja päätin ottaa siitä pistokkaita, jotta onnistuisin täydellisesti juurruttamisessa kun löytäisin värimutaatiopeikonlehden (monstera deliciosa variegatan). Nyt minulla on jo sekin juurtumassa rahkasammaleessa eikä onnistumisesta ole todellakaan takuita. Yritys on kuitenkin kova! Peikonlehtien kasvu ja juurtuminen tuntuu olevan todella hidasta enkä malttaisi odottaa, että näkisin jo valkovihreän uuden lehden! Huomasin muuten myös, että peikonlehden lehdet kestävät maljakossa kauniina ikuisuuden.
Peikonlehtien lajeista käydään kiivastakin keskustelua erilaisissa huonekasviryhmissä, koska kaikki haluavat löytää sen aidon jätin kotiinsa. Monien mielestä lajeja on useita ja jotkut sanovat, että ei ole olemassa tavallista ja jättipeikonlehteä erikseen. Ilmeisesti peikonlehden kasvutapa, lehtien muoto, koko ja reikäisyys ja kasvin ulkonäkö vaihtelee niin paljon riippuen kasvuoloista, että tunnistus on haastavaa. Itse en ole asiantuntija asian suhteen, mutta seuraan kyllä mielelläni keskusteluja aiheesta.
Peikonlehti alkaa tekemään reikäisiä lehtiä kasvaessaan. Olen ymmärtänyt, että reiät muodostuvat isoihin lehtiin jotta alemmat saisivat paremmin valoa. Luonnossa peikonlehti kasvaa köynnöksenä puunrunkoja pitkin, joten se kannattaa tukea hyvin jo aikaisessa vaiheessa. Peikot viihtyvät melko ahtaissa ruukuissa ja vaihtaessa kasvualustaa kannattaa keppi painaa ruukun pohjalle ensin ja sitten vasta istuttaa kasvi. Näin keppi tai muu tuki pysyy pystyssä paremmin kasvin kasvaessa isoksi.
Omia peikonlehtiäni olen kastellut säännöllisen epäsäännöllisesti. Ennen kuin leikkelin isoimman peikkoni pistokkaiksi, se viihtyi hyvin eteläikkunalla verhojen varjossa ja käytin siinä kastelun lisäksi kastelupalloa. Luulen, että kasvi vaati isompana enemmän vettä, koska nyt kun se on pienempi, huomasin lehtien alkavan kelertää. Kellertyminen kertoo liikakastelusta joten otin kastelupallon pois. Osassa hoito-ohjeista sanotaan, että kasvualustan pitää olla koko ajan kostea ja osassa että pitää antaa kunnolla kuivua kastelukertojen välissä. Kasteluasioissa on siis ehkä hyvä löytää omille kasveille sopiva rytmi.
Peikonlehtiä on myynnissä monissa kaupoissa ja niiden esittelytekstit saattavat olla virheellisiä ja joskus myyjätkään eivät aina tiedä mikä kasvi on kyseessä. Joskus kasvit on nimetty todella harvinaisten lajien mukaan ja joskus aivan eri lajia sanotaan peikonlehdeksi. Itse ostin peikonlehtenä kasvin, joka olikin rhaphidophora tetrasperma. Mielestäni kasvia kutsutaan meillä neulavehkaksi, mutta nimesin sen valepeikoksi. Sekin on nyt suosittu ja monet kutsuvat kasvia minipeikoksi. Ihmekkös näissä siis meneekin sekaisin!
Näin aloittelevana sisäkasvien harrastajana on hauska perehtyä trendeihin ja uusiin juttuihin. Kasvualustat ovat nyt myös murroksessa ja monet ovat laittaneet kasvinsa “mullattomiksi”. Itse en vielä rohjennut kokonaan multaa jättää, mutta sekoittelin uudenlaisen kasvualustan peikoille. Tästä kirjoittelen ensi kerralla!
terveisin Pilvi