Nekossa tuli ajatus itse nikkaroidusta lasten lumiaurasta. Itse en muista, että minulla olisi tuollainen ollut, mutta innostuin heti kun minulle maalailtiin mielikuvia lapsuudesta, isän kanssa yhdessä nikkaroinnista, kirpeistä talvipäivistä, punaisista poskista, talvileikkien riemuista, iloa, naurua, hyvää mieltä…
Innostuksesta toteutukseen ja vanha trukkilava pihan perältä sai uuden elämän.
Kierrätysmateriaalista syntyi aura, kun lavasta käytettiin uudestaan naulatkin ja vetonarun lenkiksi löytyi vanhasta ikkunasta koukku 🙂
Innostuin aiheesta niin paljon, että tein itsellekin tällaisen, mutta Nekolla tehty kuvattiin vaihe vaiheelta ja siitä koostettiin oikein video. Katso lumiauran syntymisen vaiheet ja lopputulos tästä.
Vaikka ei tuntisi olevansa puutyölahjakkuus niin tämä kyllä syntyy kaikilta. Nikkarointiin voi ottaa lapset mukaan ja viettää hauskan iltapäivän yhdessä. Vaikka kyseessä on lasten leikkeihin tarkoitettu vekotin, niin toimi se ihan hyvin omalla pihakäytävälläkin pakkaslumella. Eipä tarvinnut kolata, kun köpöttelin auraa perässä vetäen postilaatikolle ja takaisin.
Kokeilussa syntyi erilaisia auroja ja yksi sai painoksi kyytiin Nekon matokakkaakin 🙂
Muistatko sinä leikkineesti tällaisella? Nautitaan talven riemuista!
Terveisin Miia