Siemenestä vahvaksi taimeksi

Vaikka ikkunan takana lumi tupruaa ja maisema on valkoinen, on kevättä vahvasti ilmassa. Tai ainakin sisällä ikkunoiden äärellä! Versot ja pikkutaimet vääntyilevät valoa kohti, odottelevat lämpöä ja aurinkoa. Kevät on ihanaa jännityksen ja uuden alun aikaa!

kurkun taimet

Uutta on täällä blogissakin, eli minulla on ilo päästä uutena kasvona kirjoittelemaan Nekoblogia! Olen Lea Rauta, puutarhuri ja tuoreen puutarhayritykseni Pihailon organisaattori. Aikoinaan chilin ikkunalautaviljelystä alkanut puutarhaharrastukseni johti aikuisiällä uuden ammatin opiskeluun ja tällä hetkellä olen korviani myöten pihasuunnittelun, puutarhatöiden ja -kurssien ja erityisesti hyötykasvien kasvatuksen pauloissa! Puutarhurina pidän tärkeänä luonnon monimuotoisuuden tukemista ja säilyttämistä, maan hoitamista sekä luonnonmukaisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttämistä. Nekon tuotteet ovat tuttuja jo ikkunalautaviljelmän ajalta ja niihin on helppo luottaa edelleen.

hyötykasvien viljely

Blogikirjoituksissani voitte seurata mitä  rintamamiestaloni pihassa on tekeillä. Tontilla seisoo vanha tammi ja pari käkkyräistä omenapuuta, mutta miltei kaikki muu on muutaman viime vuoden aikana istutettua. Hyötykasvit valtaavat alaa enemmän ja enemmän ja pieni kasvihuone alkaa käydä ahtaaksi. Tänä vuonna luotan taas muutamiin tuttuihin hyötykasvilajikkeisiin kuten ‘Tanskan vienti’- ja ‘Hundreds and thousands’-tomaattiin, kokeilen joitakin uutuussiemeniä kuten ‘Blanche Ronde á Oeuf’-munakoisoa ja suosin erikoisen kauniita ja värikkäitä lajikkeita kuten ‘Red Russian’-lehtikaalia, ‘Shiraz’-sokerihernettä ja ‘Bolivian Rainbow’-chiliä.

hyötykasvien viljely

Tomaattien, munakoison, chilin ja paprikan ja muiden pitempää esikasvatusta vaativien hyötykasvien kylvöajat ovat juuri käsillä, joten tässä muutama vinkki vankkojen taimien kasvattamiseksi.

Käytä taimikasvatuksessa puhtaita kylvöastioita. Pienet kannelliset esikasvatuslaatikot ja turveruukut ovat mielestäni käteviä. Jos kylvät turveruukkuun, voit sellaisenaan siirtää sen suurempaan ruukkuun tai lopulliselle paikalleen. Vahvasti ravittu multa heikentää siemenen itämistä ja on hentoja juuria ajatellen liian helposti tiivistyvää joten täytä kylvöpotit vähäravinteisella ja ilmavalla kylvö- tai taimimullalla.

taimien esikasvatus

Siemenpussissa on mainittu kasville oikea kylvösyvyys, mutta nyrkkisääntö on että että siemenen päälle tulee kaksi kertaa siemenen koon verran multaa. Pienillä siemenillä tämä tarkoittaa hyvin ohutta kerrosta. Kylvän tomaatin, kurkun, kurpitsan ja chilin siemenet aina pareittain ja säästän taimipotista vahvemman oloisen taimen (usein säästän kyllä sen toisenkin ja ystävät saavat taimilahjuksia).  Mullan pinnan voi vielä kattaa vulkaanisesta kivestä valmistetulla vermikuliitilla, joka pitää kylvöksen kosteana ja lämmittää ruukun pintaa. Voit kastella turveruukkuja altapäin, ne imevät kosteuden multaan saakka. Kastele muita ruukkuja sumuttamalla niitä päältä suihkupullolla. Jos kasvatuslaatikossa tai ruukussa ei ole kantta, laita kylvöksen päälle reijitetty muovi. Tarkkaile kylvöksen kosteutta päivittäin ja tuuleta tarvittaessa. Liian kosteassa ja viileässä mullan pinnalle alkaa muodostua helposti hometta.

taimien esikasvatus

Siemenet itävät tavallisessa huoneenlämmössä mutta jos kotisi on viileä, voit laittaa kylvöastiat lattialämmityksen päälle. Alhaalta päin tuleva lämpö nopeuttaa siementen itämistä. Nosta kylvöastiat valoon heti kun mullan alta pilkistää vihreää. Siemenen varttuminen taimeksi tarvitsee valoa, lämpöä ja tasaista kosteutta, kaikkia sopivassa suhteessa. Valoa alkaa maaliskuussa olla esikasvatusta varten riittävästi, mutta valitse silti kylvöksillesi valoisin ikkunalauta. Kovalla auringonporotuksella on silti hyvä laittaa välillä vaikka säleverhoa hiukan kiinni. Jos kasvatuspaikka on viileä, ole huolellinen ettet kastele taimia liikaa. Kuuman lämpöpatterin läheisyydessä taas joudut kastelemaan taimia usein.

Taimen ensimmäiset mullan päälle kurottavat lehdet  ovat sirkkalehdet, joiden yhteyttämisen avulla taimi jatkaa kasvuaan. Kun muutama varsinainen lehtipari on kasvanut, surkastuvat sirkkalehdet pois. Jo sirkkalehtivaiheessa kannattaa aloittaa taimien kevyt lannoitus Nekon merileväuutteella. Vähäisten ravinteiden lisäksi se sisältää kasvihormoneja ja hivenaineita, jotka vahvistavat taimen juuristoa. Merileväuutetta lisätään kasteluveteen 1-2 korkillista kastelukannun koosta riippuen.

Nekon merileväuute vahvistaa taimien juuria ja kasvua.

Kouliminen on terminä mielestäni vähän hurja mutta tarkoittaa pikkutaimien siirtämistä olosuhteisiin, jossa juuristolle on enemmän tilaa ja ravinteita.  Kouliminen tehdään kun kasviin on sirkkalehtien lisäksi kasvanut yksi oikeita lehtiä muistuttava lehtipari. Kouliessa pitää varoa juuriston vahingoittumista. Pikkutaimi nostetaan puutikulla tai pikkulusikalla varovasti mullasta ja siirretään ravinteikkaampaan multaan ja suurempaan ruukkuun. Jos tartut taimeen, ota mieluummin kiinni kasvin lehdistä kuin varresta. Varsi on kasville tärkeä ravinteidenkuljetuskanava ja jos se litistyy, kasvin elintoiminnot ja kasvu häiriintyvät. Siirrä taimet koulimisen jälkeen pariksi päiväksi suojaan paahtavalta auringolta niin ne toipuvat siirrosta nopeammin.

Jo viikon kuluttua koulimisesta tarvitsevat tomaatin taimet lisälannoitusta ja muutkin taimet noin parin viikon kuluttua. Nekon kasviravinne sisältää kaikki taimen kasvun kannalta tärkeät pää- ja hivenravinteet ja typpivoittoisena takaa hyötykasveille hyvän kasvustartin. Samoin kuin merileväuutetta, on tätä helppoa annostella suoraan kasteluveteen.  Muista, että et kastele taimia hanakylmällä vedellä, vaan kasteluveden tulisi olla suunnilleen mullan lämpöistä.

Neko kasviravinteella sopii taimikasvatuksen lannoitteeksi

Taimet alkavat olla kokonsa puolesta valmiita avomaalle tai kasvihuoneeseen istutettaviksi kun juuristolla alkaa olla ahdasta  taimiruukussaan. Turveruukuista voi huomatakin sen läpi tunkevat juuret.

Vaikka kevään ensimmäisinä lämpiminä päivinä tekisi mieli viedä hyvin kasvaneet ja vahvistuneet taimet suinpäin ulos, kannattaa malttaa ja nähdä karaisemisen vaiva. Karaisulla tarkoitetaan taimen totuttamista pikkuhiljaa viileämpiin ja tuulisempiin olosuhteisiin. Siirrä  taimet ulos ensin pariksi tunniksi, sen jälkeen kokonaiseksi päiväksi ja vasta lämpimänä yönä koko yöksi. Jos tiedät että on tulossa pakkasyö, suojaa taimet harsolla, se pitää lämmön kasveilla yllättävän hyvin vaikka olisi kylmää.  Älä totuta kasveja ulkoilmaan kovalla paahteella tai tuulella. Eikä kannata hermostua jos taimi “juroo” ulos siirtyessään eli sen kiihkeä kasvu hetkeksi pysähtyy. Tämä on tavallista kun kasvuolosuhteet muuttuvat äkillisesti, kasvu jatkuu kyllä muutaman päivän kuluttua.

taimien esikasvatus

Monia hyötykasveja voi ja kannattaakin kylvää suoraan avomaalle, mutta esikasvatuksen tuoma vehreys ja lupaus keväästä on kyllä sellaista joka kannattaa kokea. Jo aivan pienetkin tomaatintaimet tuoksuvat ihanille itselleen ja siementen itämistä ja nousemista mullasta on aina yhtä jännittävää seurata!

Kärsivällisyyttä ja iloa kevään odotukseen!

Toivottaa Lea

Viehkot perhosorkideat

Perhosorkideat ovat helppoja kasvatettavia ihan kotioloissa ja  ne kukkivat todella pitkään.   Nyt niitä näytti olevan kaupoissa aika kivoja värejäkin. Minulla on syksyltä yksi upean oranssikukallinen, joka nyt tekee uusia nuppuvarsia. Saa nähdä, milloin se kukkii 🙂

00 Perhosorkidea Philadendron isona ja pienikukallisena

Sen sijaan kukassa on nyt vaalenpunakellertävä isokukallinen perhosorkidea. Yllätyksekseni huomasin, että sen kukissa on mieto tuoksu. Yleensähän jalostetut perhosorkideat ovat tuoksuttomia, joten se oli ihana ylläri.

00 Perhosorkidea Philadendron isokukallinen läheltä

Aika suloisen hempeät kukat, vai mitä 🙂

00 Perhosorkidea Philadendron pienikukallinen läheltä 2

Toinen kukassa oleva on pienikukallinen perhosorkidea. Tämä kuulemma jääkin näin pienikasvuiseksi.

00 Perhosorkidea Philadendron Neko Orkidearavinnetta kaikille orkideoille ympäri vuoden

Orkidean hoidossa yksi tärkeimmistä asioista on säännöllinen lannoittaminen miedolla lannoitteella ja yleensä ympäri vuoden. Esimerkiksi Nekolla on oma Orkidearavinne, jossa on myös hivenravinteita ja merilevää.

00 Perhosorkidea Philadendron Neko Orkidearavinnetta vajaa korkillinen litraan vettä

Lannoite on tummaa, kuten merileväuute. Orkidean ruukku voidaan upottaa hetkeksi lannoiteveteen tai lannoitevedellä voi kastella orkidean ruukkuun, kuten viherkasveja. Juuret eivät kuitenkaan saa jäädä seisomaan veteen pitkäksi aikaa. Itse kastelen 1-2 kertaa viikossa.

Perhosorkidea kannattaa sijoittaa hyvin valoisaan paikkaan, jotta se tekee uusia nuppuja. Se ei kuitenkaan kestä suoraa auringonpaistetta, etenkään kesällä. Lehdiltä on hyvä pyyhkiä pölyt aina välillä. Ja tietenkin se pitää lehtien sumutuksesta.

Perhosorkidea viihtyy parhaiten orkideakasvualustassa, sille ei siis laiteta multaa. Ensimmäinen kasvualustan vaihto uudelle orkidealle kannattaa tehdä heti, kun kukat ovat lakastuneet. Muuten vasta tarvittaessa, ehkä parin vuoden välein.

Taidanpa tästä mennä sumuttelemaan orkideat, ja nuuhkimaan sen hempeän orkidean vienoa tuoksua 🙂

Aurinkoisin terveisin Sari

Hyönteisille hotelli

Päätin jo syksyllä, että kevääksi teen hyönteishotellin pihalle ja seuraan ketä sinne asettautuu taloksi. Hyönteishotelleja saa tietysti ostaa valmiinakin, mutta itse päätin nikkaroida sellaisen.

Nekolta löytyi puisia laatikoita, joita on käytetty sipulilaatikoina ja ne olivatkin oivia runkoja hyönteishotellin tekoon! Muutama laatikko purettiin, jotta saatiin välilautoja ja niillä jaettua asumus useaan eri lokeroon. Samalla kertaa nakertelin useamman hotellin.

tästä lähtee hyönteishotellien rakennus

Näitä tyhjiä puulaatikoita voi kysellä Nekolta, jos tällaisille on tarve! Ja tietysti jos on nurkissa valmiita laudanpätkiä (käsittelemätöntä puuta), niin niitä sitten vaan kasaan nakuttelemaan ja ötököille asumuksia. Olen nähnyt myös malleja, jotka on tehty maito ja mehupurkkeihin. Purkkeihin vaikka kuivuneita karhunputken varsia ja puun oksiin roikkumaan! Näistä on hyvä ohje Hyrian sivuilla.

Keräsin ennen lumen tuloa käpyjä, risuja, oksia, kaarnaa ja kuivatin niitä hotelleja varten. Sisälle kertyi eräitäkin laatikoita kaikkea mitä pihalta löysin 🙂 Kuivuneita karhunputken varsia katkoin sopivaan mittaan ja takkapuista varasin syrjään ohuempia pätkiä. Lintujen kauralyhteen varsista tein nippuja ja leikkelin sopivaan mittaan sekä varasin kuivaa heinää kassillisen hyönteishotellia varten. Joulun koristuksissa olleet sammaleet kierrätin näihin askarteluihin.

 

hyönteishotellin tekoa

Valmiisiin puulaatikoihin tein erikokoisia osastoja. Laittelin lautoja kiinni pienillä kulmatuilla ja osaksi nauloilla. Aina laudat ei ihan määrämittaan osuneet, mutta tuskin ötököillä rakennustarkastajaa onkaan joka asiasta valittaisi. Sahurilla taisi välillä mitta heittää…

Eri osastot täytetään sitten vain kaikenlaisilla luonnon antimilla.

höynteishotellin sisältö hyönteishotellin täyttöön käy moni luonnon materiaali hyönteishotellia täyttämään

Kaikista hyönteishotelleista tuli erinäköisiä, mutta onkin ihan voittajaolo, itse tein! Vielä voisi tehdä katon kohdalle pidemmän räystään, jotta sadevesi ei pääsisi niin hyvin piiskaamaan asumusta.

Kovin kummoisia puusepän taitoja minulla ei ole, mutta näköjään pärjää jos saha, porakone ja vasara pysyy kädessä edes auttavasti. Hyönteishotellin nikkaroiminen on mukavaa puuhaa, kannattaa kokeilla!

Viimeiseksi lisäsin asumusten etuseinään verkon, jotta materiaali pysyy paikallaan. Linnut käyvät äkkiä katsastamassa materiaali tarjonnan ja vievät parhaat palat itselleen, jos ei ole verkkoa suojana.

Hyönteishotellit odottaa asukkaita

Näistä ötököiden asumuksista tuli melko painavia ja yksi vaihtoehto voisi ollakin, että tällaisen vähän isomman rakennelman laittaa tukijaloilla maahan pystyyn. Sivuille vaan lyö pidemmät laudat, jotka upottaa maahan. Toki nämä voi myös laittaa kiinni rakennuksen seinään. Takana on valmiit reiät tai sitten voisi sivuilta laittaa kulmaraudoilla kiinni seinään. Tai mitä nyt ikinä keksiikään. Asumus saisi olla kuitenkin reilusti irti maanpinnasta ainakin metrin korkeudella.

Toivon asukkaiksi ainakin kirvojen vihollisia eli petopistiäisiä ja leppäkerttuja. Jos kirvojakin olisi sitten vähemmän puutarhassa. Erakkomehiläiset olisivat myös tervetulleita! Hyönteishotelleja kannattaa rakennella, jotta puutarhan hyviksillä olisi paikkoja asumiseen. Hyvän hedelmäsadon ja kukkaloiston toivossa kannattaa siis houkutella pölyttäjiäkin paikalle. Ja tämähän on biologista torjuntaa parhaimmillaan!

 

Kevättä ja ötököitä odotellessa!

Miia

 

 

 

Lihansyöjäkasvit

Uusi vuosi pyörähti käyntiin ja pääsin heti uuden asian ääreen eli tutustumaan lähemmin lihansyöjäkasveihin!

Kävin tutustumassa lihansyöjäkasveihin Siru Nurmisen kotona. Siru innostui lihansyöjäkasveista saatuaan ensimmäiset ”lihikset” vuonna 2007. Sen jälkeen onkin kasvikokoelma ja tietämys kasvanut hurjasti. Tietoa ja taitoa on kertynyt jopa kirjaksi asti. Malttamattomana odottelen kirjan julkaisua, joka toteutunee vuoden 2017 aikana. Kirja tulee olemaan ainutlaatuinen Suomessa! Ennen kirjaa valmistuu Sirun opinnäytetyö Hämeen ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyö liittyy lihansyöjäkasveihin kuten myös Sirun suorittama  3 kuukauden työharjoittelujakso Yhdysvalloissa, Virginiassa, paikassa nimeltään Meadowview Biological Research Station.

Siru Nurminen, lihansyöjäkasvien asiantuntijaSiru Nurminen on erikoistunut lihansyöjäkasvien kasvatukseen

Lihansyöjäkasvit ovat Suomessa huonosti tunnettuja kasveja, vaikka niitä useasta puutarhamyymälästä saakin. Tietämys näistä hienoista kasveista on harmittavan vähäinen ja useasti lihansyöjäkasveja myydään ilman kunnollisia hoito-ohjeita ja vääränä vuodenaikanakin. Moni onkin kokenut karvaan pettymyksen ostettuaan myymälästä lihansyöjäkasvin ja kasvi onkin muutaman viikon päästä kuollut. Tulevan kirjan myötä saadaankin hyvää tietoa ja oppia lihansyöjäkasvien kasvattamiseen.

lihansyöjäkasvi kaliforniantötteröKaliforniantötterö (Darlingtonia californica)

Lihansyöjäkasvin kasvattamisessa on omat niksinsä. Yleisohjeina lihansyöjäkasvin kasvatukseen on: paljon valoa, kosteutta, lannoittamaton kasvualusta, ruokaa parin viikon välein ja kasteluun mielellään sadevettä tai hyvin pehmeää hanavettä. Kasvualustana käytetään luonnonturvetta, perliittiä, hiekkaa, orkideamultaa ja rahkasammalta. Tavallinen ravinteita sisältävä multa ei käy. Lihansyöjäkasveja on useita erilaisia ja tarkat hoito-ohjeet vaihtelevat hieman kasvin mukaan. Tarkemmin kasvatusohjeisiin voi tutustua sivulla www.petokasvit.fi joka on Sirun ylläpitämä.

lihansyöjäkasvi, kannukasviKannukasvi (Nepenthes truncata)

Sirun kotoa löytyy lihansyöjäkasveja noin 150 eri lajia ja lajiketta, kasveja on yhteensä useita satoja. Terraariossa kasveille voi luoda optimaaliset kasvuolosuhteet. Tavallinen kuiva huoneilma, talven pimeys ja kuivunut kasvualusta ovat syynä monen lihansyöjäkasvin kuolemiseen. Kasvituntemusta tarvitaan, jos haluaa saada lihansyöjäkasvitkin kukoistamaan.

lihansyöjäkasvit tarvitsevat kosteutta ja valoaTerraariossa voi järjestää lihansyöjäkasveille ihanteelliset olosuhteet

Osa lihansyöjäkasveista tarvitsee talvilevon ja sen voi järjestää niille esimerkiksi jääkaapissa. Lämpötila talvilevon aikana on pidettävä 0-5 asteessa. Kasvit voi laittaa muovipusseissa jääkaappiin, kunhan pussin kulma jätetään auki ilmanvaihdon vuoksi. Korkeakasvuisten tötterölehtilajien (Sarracenia)  lehdet leikataan noin 5 cm korkeudelta, kun taas matalakasvuisten lajien lehdet jätetään ja poistetaan vain kuivuneet ja huonot lehdet ennen jääkaappiin laittoa. Talvilepoa vaativat lihansyöjäkasvit laitetaan jääkaappiin lokakuun tienoilla ja kevääseen niitä herätellään maalis – huhtikuussa. Kasvit eivät tarvitse ruokaa talvilevon aikana.

lihansyöjäkasvien talvilepoLihansyöjäkasvit talvilevolla Sirun jääkaapissa

Lauhkeiden alueiden lihansyöjäkasvit kuten tötterölehdet, kärpäsloukut viihtyvät kesällä ulkona suorassa auringonporotuksessa, kunhan ne eivät koskaan pääse kuivumaan. Ulkona olevien kasvien ravinnonsaannista ei tarvitse huolehtia, koska ne voivat ulkona syödä ampiaisia, kärpäsiä, paarmoja ja satunnaisia hyttysiäkin. Sisätiloissa kasveja ruokitaan esimerkiksi jauhomadoilla ja murustetulla kalanruualla pari kertaa kuukaudessa.

lihansyöjäkasvi, kärpäsloukkuKärpäsloukku (Dionaea muscipula)

Suomestakin löytyy lihansyöjäkasveja, vaikka trooppisia lajeja ei täällä olekaan. Seuraavalla kerralla kun suunnistaa suolle niin kannattaa tutkailla kasvillisuutta tarkemmin, sieltä löytyy kihokkeja, yökönlehtiä ja vesiherneitä, jotka kaikki ovat lihansyöjäkasveja.

lihansyöjäkasvi, kihokkiMadagaskarinkihokki (Drosera madagascariensis)

Siru on käynyt esittelemässä lihansyöjäkasvejaan muun muassa Lahdessa pihapiiri messuilla 2015 ja Helsingin orkidea näyttelyissä 2016. Helsingin sanomien tekemässä haastattelussa pääsee näkemään lihansyöjäkasvin ”tosi toimissa”.

Lihansyöjäkasveihin ja kasvatusnikseihin päästään tutustumaan tarkemmin, kun myös Siru rupeaa kirjoittelemaan kuulumisia Nekon blogiin. Itse ihastuin lihansyöjäkasvien uskomattoman kauniisiin väreihin ja erikoisiin muotoihin. Erityisesti kihokkien hauras kauneus on upean näköistä! Käykää tutustumassa näihin hienoihin kasveihin osoitteessa www.petokasvit.fi

 

Jouluinen tervehdys

Vuosi on taas melkein vierähtänyt ja uusi alkamassa. Nyt on hyvä hetki rauhoittua ja kerätä muutama päivä voimia, jotta jaksaa ottaa vastaan uuden vuoden!

Jouluun kuuluu valoa ja tuoksua, joten tässä helppo vinkki miten niitä saa vaikkapa joulupöytään. Putsaa hyasintin juuret mullasta, lyhennä juuret saksilla, kiedo hyasintin sipulin ympärille led-patterivaloköynnös ja pistä hyasintti valoineen päivineen lasiin. Muutama tällainen valaisee huoneen ihanalla hämyisellä valolla ja sitten voikin vain istahtaa nauttimaan joulusta ja herkuista!

tuoksua-ja-valoa-hyasintilla

Leppoisaa ja rauhallista Joulua sekä kaikkea ihanaa ja kaunista tulevaan vuoteen!

Toivottaa Miia

Joulumieltä etsimässä

Joulu lähestyy, lumi tuli takaisin Lahden seudullekin ja joulumieli rupeaa heräämään. Tämä on juuri se aika, kun tonttu voi tulla ikkunan taa… Joulun tunnelmaa lähdin etsimään Aaltosen puutarhalta Lahdessa ja sieltähän sitä löytyi! Aaltosen puutarha on varmasti useimmille Lahden seudun asukkaille tuttu paikka jo useamman sukupolven ajalta. Muistan, että mummonikin on asioinut Aaltosen puutarhalla jo vuosikymmeniä sitten hakien kukkia niin arkeen kuin juhlaankin. Aaltosen puutarha onkin pala ihanaa vanhan ajan puutarhaa, jossa näin joulun allakin voi rauhassa ihastella kukkia, asetelmia, tonttuja ja talvisia koristuksia.

Aaltosen puutarhan koristuksia

Joulutähti on se perinteinen joulukukka ja Aaltosen puutarhallakin sitä olivat notkuvat pöydät täynnä. Joulutähti sopii ihan sellaisenaan vietäväksi tuliaisina tai sen voi myös laittaa istutuksiin muiden kasvien kanssa. Joulutähti on arka kylmälle ja vedolle, joten kuljetuksen ajaksi se on pakattava hyvin. Atsalea on itselle yksi suosikki kukista. Siitä saa hienoja asetelmia ja onhan se yksinäänkin näyttävä. Atsalea pitää viileästä ja kosteudesta. Kuivuessaan se kellastuttaa lehdet, kukat lakastuvat ja kukkanuput tippuvat.

Jos haluaa itse tehdä istutukset, niin Aaltosen puutarhalla on siihen ihania vaihtoehtoja, niin kukkia kuin koristeitakin.

Aaltosen puutarha joulukukkia

Ensimmäistä kertaa käydessä Aaltosen puutarhalla voi hätkähtää kun Huugo papukaija tepastelee vastaan ja Pimu kissa istuu patsaan lailla joulutavaroiden keskellä. Huugo papukaija on innokas malli ja hän suostuikin heti valokuviin kun otin kameran esiin. Herrasmiehen elkein Huugolla oli tietysti myös ruusu suussa ja sitä hän miehekkäästi esitteli.

huugo-herrasmies-ojentaa-ruusun

Pimu kissa tulee mieluusti paijattavaksi ja esitteli joulun koristeita. Enkelit ja punatulkut oksilla taisivat olla Pimun suosikkeja.

joulukoristeiden-seassa-pimu-kissa-aaltosen-puutarhalla

Amaryllikset leikkona, ruukussa ja asetelmissa ovat näyttäviä joulunajan koristuksia, jotka voi viedä tuliaisina vaikkapa jo nyt. Nupussa oleva amaryllis kestää kyllä jouluun saakka, jos se pääsee viileään. Lämpö ja liika kastelu venyttävät kukkavartta ja amaryllis tarvitseekin useasti tuentaa.

Ideoita omiinkin askarruksiin löytyy paljon Aaltosen puutarhalta. Erityisesti ihastuin tähän talviseen koristeeseen.

aaltosen-puutarha-joulukoristus

Jouluiset kynttiläasetelmat saivat mielikuvituksen laukkaamaan… Kaikkea hienoa sitä voisi askarrella tai sitten tulla hakemaan valmiit asetelmat täältä.

aaltosen-puutarhan-joulukoristeita

Lopuksi Huugo papukaija halusi toivottaa iloista joulua kaikille! Tästä se joulumieli syntyy 🙂

Aaltosen puutarhan Huugo papukaija toivottaa hyvää joulua

 

Mukavaa joulun odotusta!

Toivottaa Miia

Valoa pimeyteen

Marraskuun synkän pimeän voi selättää erilaisissa valoilla ja kynttilöillä.

Sähköttömäänkin tilaan on mahdollista saada valoilla tunnelmaa. Led patterivalot ovat kestäviä ja tuovat mukavasti valoa. Monissa patterivaloissa on valmiina ajastus, jolloin valot ovat 6 tuntia päällä ja syttyvät taas 18 tunnin jälkeen. Itse olen innostunut patterivaloista ja ainakin omissani tuo ajastus toimii hyvin ja patterit kestävät pitkään. Patterivaloissa on sama juttu kuin sähkövaloissakin, täytyy miettiä mihin tilaan valot meinaa laittaa. Jos hankkii vain sisäkäyttöön tarkoitetut valot, ei niitä saa laittaa ulos. Varmempaa onkin valita ulkokäyttöön tarkoitetut valot, silloin valoja voi käyttää sekä ulkona että sisällä.

 

valoa-pimeyteen-kynttiloilla-ja-valoillaKirjavat sähkövalot maljakossa, patterivalot lasissa sekä tuikku lasipurkissa tuo lämmintä valoa.

Patterivalot, joissa on 20 lediä valaisevat ihan mukavasti vaikkapa mökin saunan eteistä luoden ihanan hämärän hehkun. Valot voi laittaa lasipurkkiin ja purkkia on helppo kantaa pimeällä mökkipolullakin mukana. Valon teho riittää hyvin valaisemaan kulkuväylää kävellessä. Kirkas valo antaa parhaiten valoa, mutta tunnelmaa saa pinkillä, punaisella, sinisellä tai vaikka oranssilla valolla. Jos pelkkä lasipurkki tuntuu ankealta voi purkkiin tai lasiin laittaa oksia, havuja tai vaikka joulupalloja valojen kanssa.

 

lepan-ja-marjakuusen-oksia-valosarjan-kanssa-lasissaLepän ja marjakuusen oksia patterivalojen kanssa lasissa

Patterivalot voi yhdistää myös kukka-asetelmiin ja kimppuihin. Löysin led-valo köynnöksiä, ne eivät kuumene ja sulautuvat kivasti kasvien sekaan. Nyt onkin aika kääntää katse puiden ja pensaiden oksiin. Näin lehdettömänä aikana erottaa hyvin eri lajien oksien värisävyt. Oksista ja havuista saa kivan näköisiä kokonaisuuksia maljakoihin ja purkkeihin niin sisälle kuin uloskin. Läpinäkyvän astian voi myös vuorata sammaleella tai kiertää erivärisiä oksia maljakon sisäpuolelle.

 

norjanangervo-terijoensalava-hopeapensas-koivu-ja-kuusen-oksatKuvassa on norjanangervon, terijoensalavan, hopeapensaan, koivun ja kuusen oksia. Huomaa oksien eri värisävyt.

 

valot-mokin-ikkunaanKeräilin purkkiin oksia ja sammalta ja laitoin patterivalot sekaan. Pimeään mökin eteiseen valoa!

Ylijäämä laseihin voi laittaa oksia ja patterivalot, niin saa nopeasti ja edullisesti vaikkapa pikkujoululahjan! Patterivalojen huono puoli on se, että lamput eivät ole vaihdettavissa ja tietysti patterijätettä tulee, jos ei käytä ladattavia pattereita. Ajastin toiminto valoissa säästää kyllä pattereitakin.

Kaikessa askartelun innostuksessa täytyy tietysti muistaa, että sammaleen keräys ja oksien katkominen ei kuulu jokamiehen oikeuteen. Juuri näihin aikoihin tehdään paljon metsätöitä kaupunkien ja kuntien mailla ja useasti sellaiselta alueelta voi käydä keräämässä puiden oksia, joita lojuu maassa metsätöiden jälkeen.

 

kynttilan-valoaTulen taikaa

Lepattavassa kynttilän liekissä on jotain taianomaista ja sitä helposti unohtuukin katselemaan. Kynttilöillä tunnelmoimiseen on monia vaihtoehtoja. Mehiläisvahakynttilä on siitä mukava, että se ei savuta ja palaa valumatta. Isona plussana on tietysti sekin, että mehiläisvahasta valmistettu kynttilä on ekologinen ja sen voi ostaa valmiina tai valmistaa itse. Hyvät ohjeet kynttilän tekoon löytyy Suomen mehiläishoitajain liiton sivuilta, joilta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista tietoa! Itse tehty mehiläisvahakynttilä olisikin oiva lahja vinkki…

 

marjaomenapuu-syksyllaMarjaomenapuu talven lähestyessä

Talvi tuli ja luntakin on jo kerääntynyt. Leppoista talven tunnelmaa!

Terveisin Miia

Pikkulintujen ruokinta

Syksy rupeaa kääntymään kohti talvea ja pikkulintujen ruokinnan aloitus on käsillä. Itsekin laitoin lintulaudan, on sitten talvella mukava viettää aikaa kahvikuppi kädessä ja katsella lintuja sisältä lämpimästä. Lintulaudan paikkaa mietiskelin tovin, siinä kun on muutama seikka, jotka kannattaa ottaa huomioon.

Lintulauta ei saa olla liian lähellä ikkunaa. Ikkunalasi voi heijastaa ympäristöä niin, että linnut eivät hoksaa lasia ja lentävät sitä päin. Kannattaa myös miettiä miten ruokintapaikalle pääsee jos lunta tulee paljon ja mihin katolta tippuu lumi. Jos alueella liikkuu vapaana kissoja, kannattaa tämäkin ottaa huomioon. Kissojen on helpompi napsia lintuja, jos ruokintapaikan ympäristössä on tiheitä pensaita jonka suojissa vaania.

talitiainenTalitiainen tuli ensimmäisenä lintulaudalle

Lintujen ruokintapaikka sotkeentuu väkisin ja sitä onkin hyvä siivota välillä. Varsinkin jos tulee lämpimiä ja sateisia jaksoja niin maahan tippuneet siemenet ja ulosteet olisi hyvä välillä siivota. Lintulaudan malleja on vaikka kuinka paljon ja tässäkin saa melkoisen kilpavarustelun aikaiseksi 🙂 Tärkeää kuitenkin olisi, että linnut eivät pääse ulostamaan ruuan sekaan. Valmiita lintulautoja saa kaupasta puisena ja muovisena. Lintulautakin on pestävä välillä ja muovinen on siinä suhteessa mukavampi, helppo pestä.

Lintulautoja voi sitten valita pienempää tai isompaa kokoa ja ruokintapaikkoja voi olla useampia, ettei tule linnuille kränää ruuasta. Isompi ruokinta-automaatti on siitä kätevä, että ruokaa riittää viikoksikin. Jos lintujen talviruokinnan aloittaa niin on sitä jatkettava kevääseen asti, jolloin luonnosta löytyykin jo ruokaa. Talviruokinnan lopettaminen kesken kauden voi tappaa linnut nälkään, jos lähellä ei ole toista ruokintapaikkaa. Älä siis aloita ruokintaa, jos et pysty jatkamaan sitä läpi talven.

lintulaudalla-varpunen-sinitiainen-talitiainenLaittamallani lintulaudalla varpusia, sinitiainen ja talitiainen

Pikkulinnuillehan on saatavilla vaikka minkälaista siementä ja ateriaa. Eri lintulajit suosivat eri ruokia. Useimmille kelpaa auringonkukansiemenet, maapähkinät murskattuna sekä rasvasiemenseospallot ja –pötköt. Lisäksi kaura maistuu ainakin keltasirkuille, varpusille ja peltopyylle. Ei niin toivotuille isommille ruokavieraille,  kuten harakalle ja varikselle näyttää kelpaavan lähes kaikki. Myös oravat vierailevat mielellään ruokintapaikoilla ja petolinnut voivat napsia silloin tällöin omaksi ateriakseen pikkulinnun.

Auringonkukansiementä saa kuorellisena ja ilman kuorta, joka on kalliimpaa. Ilman kuorta olevan auringonkukansiemenen etu on se, että roskaa ei tule niin paljon ja linnut hyödyntävät siemenen paremmin. Olen useana vuonna ruokkinut lintuja ja nyt olen siirtynyt ilman kuorta oleviin siemeniin. Aikaisemmassa asuinpaikassani kävi lintuja ruokintapaikalla paljon ja pelkästään auringonkukansiemeniä kului helposti 100 kg talvessa. Keväällä sitten sai lapiolla kauhoa auringonkukan kuoria pois. Nyt tulee toivottavasti roskaa vähemmän.

sinitiainenSinitiainen vierailee lintulaudalla

Aloitin ruokinnan yhdellä laudalla jonne laitoin kuorettomia auringonkukansiemeniä ja jyväseosta, jossa oli myös murskattua maapähkinää. Lisäksi laitoin rasvasiemenseospalloja. Käytän talvella hyväksi köynnöskehikkoa, siihen saa hyvin talipallot ja kauralyhteet linnuille roikkumaan. Voisi köynnöskehikkoon tietysti ripustaa lyhtyjäkin! Lintulaudan laitoin metallisen putken päähän remonttireiska tyyliin parilla ruuvilla ja nippusiteellä. Maa on vielä sula niin saa rakennettua vaikka keskelle pihaa linturuokintapaikan köynnöskehikoita, harjanvarsia ja metallisia putkia apuna käyttäen. Ja näppärä nikkaroi lintulaudankin itse! Kyllästettyä puuta ei kuitenkaan saa käyttää lintulaudan tekoon.

linturuokinta-paikkaKöynnöskehikko talvikäytössä linnuilla

Saas nähdä minkälaisia siivekkäitä ruokintapaikalla talven mittaan käy! Nyt olen bongannut ja kuvannutkin tähän blogiin sinitiaisia, talitiaisia ja varpusia laudalta. Lintujen pihabongaushan on 28.–29.1.2017 ja siihen kannattaa tietysti osallistua. Tapahtumasta lisää www.Birdlife.fi

Ja tässä vielä kuva pihan sora-alueelta, jonne orvokki on itsekseen levittäytynyt. Orvokki ei pienestä pakkasenpuremastakaan välitä, vaan jaksaa kukkia vielä lokakuussakin.

orvokki-lokakuussaPihan kaunis väripilkku lokakuussa

Leppoisaa talven odotusta!

Terveisin Miia

Kukkasipuleilla ensi kevään kukintaa

Näin syksyllä kannattaa istuttaa lisää tulppaanien ja muiden  sipulikukkien sipuleita. Se varmistaa, että ensi keväänä piha kukkii runsaasti ja värikkäästi.

00-sipulikukkien-istutus-syksylla-neko-tulppaanin-sipulit

Tulppaanin sipuli näyttää usein tältä. Irrallaan olevaa kuorta ei kannata poistaa, vaan istuttaa se tällaisenaan kuohkeaan multaan.

00-sipulikukkien-istutus-syksylla-neko-kirjokevattahden-sipulit

Kirjokevättähden sipulit ovat pienempiä. Niilläkin kuori on vähän irti ja osa kuorista tummahkoja. Se on normaalia. Tärkeintä on, että sipuli tuntuu kovalta.

00-sipulikukkien-istutus-syksylla-neko-merilevarouhe-ja-neko-luonnonlannoite

Sekoitin ensin multaan NEKO Merilevärouhetta ja NEKO Luonnonlannoitetta. Ne ovat valmiina keväällä, kun sipulit tarvitsevat ravinteita. Merilevä auttaa tutkitusti myös kasvin juurtumisessa, eli nyt jo syksyllä, kun sipulikukat kasvattavat juuret.

00-sipulikukkien-istutus-syksylla-neko-tulppaanien-istutus

Tällä kertaa kaivoin sivuun multaa ja kuopan pohjalle istutin tulppaanin sipulit. Peitin ne ohuelti mullalla.

00-sipulikukkien-istutus-syksylla-neko-kirjokevattahtien-istutus

Ja mullan päälle asettelin pienemmät kirjokevättähden sipulit. Se ei haittaa vaikka sipulit osuisivatkin päällekkäin. Kukkavarret kyllä löytävät tiensä maan pinnalle. Lopuksi peitin nämäkin sipulit mullalla ja kastelin kohdan hyvin, koska maa oli aika kuivaa.

Yleisohje istutussyvyydestä:

Kukkasipuli istutetaan niin, että multaa tulee sen päälle 2-3 kertaa sipulin korkeuden verran. Eli jos tulppaanin sipuli on esim. 5 cm korkea, multaa tulee sen päälle 10-15 cm.

00-sipulikukkien-istutus-syksylla-neko-tulppaanit-toukokuussa

Tältä näytti viime toukokuussa vanhat tulppaanit. Uudet sipulit istutinkin toiseen kasviryhmään, jossa oli vain vähän sipulikukkia. Keväällä sitten nähdään, mitä niistä tuli.

Ihanaa syksyn jatkoa!

Terveisin Sari

Aika jakaa perennoja

Näin elo-syyskuussa on hyvä ajankohta jakaa perennoja, etenkin kun kovimmat helteet ovat jo ohi. Samoin näin alkusyksyllä maa pysyy kosteampana ja perennat ehtivät kasvattaa uusia juuria, ennen talvea.

Miksi pitää jakaa? Syitä on monia:

  • perenna ei ole kukkinut enää niin komeasti, kuin aiempina vuosina.
  • selvästikin kasvi on pienentynyt ja kasvu heikentynyt, kun vertaa aiempiin vuosiin.
  • halutaan jakaa siitä uusia taimia.
  • perennan sekaan on päässyt pahasti monivuotisia rikkaruohoja.

0-neko-perennojen-jakaminen-paivanliljan-iso-juurakko-kahtia

Yläkuvan päivänliljat eivät tänä kesänä kukkineet kunnolla ja halusimme myös jatkaa riviä pidemmäksi. Joten nostin lapiolla yhden mättään ylös. Juurakko oli niin tiukkaa, että jaoin juurakon lapiolla osiin. Tämä päivänlilja on tosi talvenkestävää sorttia, joten se kestää näin rajuja toimenpiteitä hyvin.

Seuraavaksi poistin huolellisesti juurten seasta rikkaruohojen juuret. Käänsin lapiolla kukkapenkin multaa ja sieltäkin nypin tarkasti pois rikkaruohot juurineen.

0-neko-perennojen-jakaminen-paivanliljan-istutus

Sitten lisäsin kompostimultaa vanhan mullan sekaan ja istutin taimet uusille paikoille.

0-neko-perennojen-jakaminen-paivanlilja-valmis

Vielä pitää tasoittaa multa ja kastella hyvin. Ja ehkäpä leikaan lehtiä vähän lyhemmiksi, nyt kun helteetkin jatkuvat.

 

0-neko-perennojen-jakaminen-rentoakankaali

Toinen kasvi, joka kaipasi jakamista, oli rentoakankaali. Sen sekaan oli päässyt idänunikon taimia ja niitä ei ole saanut pois kitkemällä. Joten kaivoin lapiolla mättään ylös.

0-neko-perennojen-jakaminen-rentoakankaalit-ja-voikukan-juuri

Tutkin vähän rentoakankaalin juuria, miltä ne näyttivät. Sitten poistin kaikki muun näköiset juuret. Kuvassa näkyy yksi paksu juuri, joka on rikkaruohon.

0-neko-perennojen-jakaminen-rentoakankaalin-jakaminen-alkaa

Halusin jakaa mättäät vielä pienemmiksi. Otin siis hyvän otteen taimista – juuret kämmenien välissä ja etusormi sekä peukalo lehtien tyvellä kohdassa, josta haluan mättään jakautuvan kahtia.

0-neko-perennojen-jakaminen-rentoakankaalin-jakaminen-alkaa-ja-loppuu

Ja sitten vedetään hitaasti taimet erilleen. Helppoa kuin mikä!

Taimien juuret kuivuvat auringossa ja tuulessa yllättävän nopeasti. Siksi kaivoin mättään kerrallaan, ja jaetut taimet sijoitin muovin alle suojaan. Jos taimia ei olisi ehditty istuttaa samana päivänä takaisin multaan, niitä olisi pitänyt kastella muovin alla.

Toinen hyvä ajankohta jakaa perennoja on kevät. Jos perenna kukkii tai siinä on nuppuja, niin ne kannattaa leikata pois. Eli syksyllä kukkiviakin voi jakaa nyt, kunhan niiden kukat leikkaa pois. Siten perennat malttavat juurtua, eivätkä vain keskity kukkimiseen.

0-neko-perennojen-jakaminen-merilevarouhe

Pieni vinkki: jakamispuuhassa mullan sekaan saa hyvin sekoitettua Merilevärouhetta, kun muutenkin kaivelee ja sekoittelee multaa 🙂

Olisi kiva kuulla, mitä perennoja olet jakanut näin elo-syyskuussa?

Syysterveisin Sari

1 visitors online now
0 guests, 1 bots, 0 members
All time: 78 at 11-24-2018 05:25 pm
Max visitors today: 8 at 03:20 am
This month: 15 at 09-16-2019 04:39 am
This year: 22 at 01-25-2019 10:43 am