Kesämuistoja Joensuu Botania

Pakkanen paukkuu ja lunta tulee, mutta kesätunnelmaan pääsin, kun rupesin muistelemaan menneeltä kesältä retkeä Joensuun Botaniaan.

Paikka on tutustumisen arvoinen ja siellä saisi helposti kulumaan koko päivän. Katselemista riittää niin ulkona kuin sisälläkin. Sisällä trooppisessa huoneessa oli niin trooppinen tunnelma, että kuvaamisen kanssa tuli ongelmia, kun kameran linssi meni jatkuvasti huuruun korkean kosteuden seurauksena. Jotain kuvia kuitenkin muistoksi tästäkin retkestä tuli.

Perhosten ja hyönteisten kokoelma Joensuu Botania

Ei voi kuin ihmetellä paikan kasvien määrää ja huoneissa lepattelevia perhosia! Tietoa kasveista oli mukavasti esillä, ei tarvinnut arvuutella mikä kasvi tai perhonen oli kyseessä. Useista kasveista oli laitettu myös syvällisempää tietoa ja tarinaa. Reissussa oppikin paljon uutta!

Kaljuihmeköynnös on näyttävän näköinen!

Ficuksenkin elämä on niin mielenkiintoinen! Kasvi päätyy puun latvukseen lintujen kuljettaessa siemeniä. Siemenestä kasvi kasvaa maata kohden ilmajuurilla ja kun juuret tavoittavat maata kasvi juurtuu puun tyvelle estäen puuta saamasta vettä ja ravinteita ja puu hiljalleen kuolee ficuksen kuristavassa otteessa.

Ficus kietoutuu puiden ympärille

Aaloen hoitavasta vaikutuksesta olen kyllä tiennyt, mutta jo Aleksanteri Suuren aikaan tätä kasvia käyttivät sotilaat parantamaan haavojaan, mikä teki heistä ainakin tarinan mukaan lähes haavoittumattomia!

Aaloe Joensuun Botaniassa

Valkoalbitsia oli ihan uusi tuttavuus

Ja perhosten elämä se vasta mielenkiintoista onkin! Näistäkin toukista kuoriutuu aikanaan näyttäviä perhosia.

Mayantaivaansiipi perhosen toukka

Perhoset ja niiden vaiheet kiinnostavat ja sainkin opastusta Joensuun Botaniassa henkilökunnalta ja pääsin tutustumaan perhosten eri vaiheisiin. Mutta on paratiisissa aina harmiakin. Pahin tuholainen täällä kasveille on kasvihuoneisiin päätynyt isosirkka, joka syö kasvien lehdet.

Kasvit ovat valittu niin, että perhosten toukat voivat niitä käyttää ravinnokseen, mutta lisääntyvät isosirkat voivatkin syödä kasvit ensin.

Isosirkka on Botanian kasvihuoneissa tuholainen

Aavikkohuone viehätti erityisesti ehkä kuuman kesän takia. Näitä kasveja ei tarvitsisi juurikaan kastella 😊

Aavikkokasveja Joensuu Botania

Ulkopuutarhaan on valittu perhosia ja pölyttäjiä houkuttelevia kasveja. Hyötykasveja ja yrttejä oli myös paljon.

Ulkopuutarha Joensuu Botania

Kaiken katselemisen lomassa sattui olemaan Botaniassa brunssi. Syötävää riitti ja se oli herkullista. Katsuran varjossa sai terassilla nauttia hyvästä syötävästä ja mukavasta tunnelmasta. Saisiko tällaisen paikan myös Lahteen? Kävisin ottamassa perhos- ja kasviterapiaa mieluusti vaikka päivittäin!

Kiireetön päivä Joensuun Botaniassa

Tässäpä siis vinkkiä ensi kesän retkikohteeksi!

Terveisin kesän muistoista Miia

Neilikat kestävät pitkään leikkokukkavirkisteellä

Neilikat ovat siitä loistavia leikkokukkia, että ne kestävät useamman viikon maljakossa. Etenkin kun laittaa veteen leikkokukkavirkistettä.

Onneksi Nekolla on omaa Leikkovirkistettä

Sain sillä viimeksi neilikat säilymään jopa neljä viikkoa, joten nyt laitoin tällekin leikkokukka-asetelmalle huolellisesti 2 korkillista puoleen litraan vettä. Lisätietoa Neko Leikkovirkisteestä.

Tietysti maljakon on oltava hyvin pesty, jotta lika ei pilaa vettä.  Samoin kukkien varsista poistetaan lehdet, mitkä osuisivat veteen. Näin vesi pysyy puhtaampana pidempään. Sillä likaisessa vedessä leikkokukat lakastuvat nopeasti.

Tärkeää leikata kukille vino imupinta

Aina kun laittaa kukat maljakkoon tai vaihtaa niille veden, leikataan varsiin uusi vino imupinta terävällä veitsellä. Siten kukat saavat paremmin vettä.

Rohkeasti sommittelemaan

Tein nyt vähän luovemman asetelman tähän perintömaljaan. Siinä on viisi neilikkaa ja kaksi asparakuksen oksaa.

Lisäsin siihen myös muutaman vihreän joulupallon tuomaan enemmän joulufiilistä.

Koska maljan sisällä pohja on kartion mallinen, kukat eivät pysy pystyasennossa. Siksi sidoin ne muutamasta kohtaa narulla, jotta pysyvät haluamallani tavalla.

Eli älä aukaise kukkakimppujen sidontanauhaa! Kukat eivät kärsi siitä. Jos sen aukaisee, kukat eivät enää asetu niin kauniisti, kuin sitoja on ne ajatellut.

Neljä viikkoa vanha neilikka

Tässä vielä kuva niistä neilikoista, jotka kestivät neljä viikkoa. Laitoin muutaman pelkään veteen ja lakastuivat paljon nopeammin.  Seuraavana päivänä heitin neilikat kompostiin. Kestivät kyllä ennätyksellisen kauan.

Ihanaa ja kukkarunsasta joulun aikaa!

Terveisin Sari

Amarylliksen kasvatus jouluksi

Useasti tulee ostettua jouluksi amaryllis eli ritarinkukka valmiiksi kasvatettuna, mutta tänä vuonna kasvatankin sen sipulista itse. Aikaa kasvatukseen täytyy varata lajikkeesta riippuen noin 6 – 8 viikkoa. Kasvatukseen kannattaa valita valoisa paikka ikkunalla. Lajikkeen valinnassa voi miettiä minkälaisen amarylliksen sitä haluaakaan. Pitkä vai lyhytvartinen, kerrottu vai yksinkertainen, minkä värinen ja kuinka paljon aikaa on kasvatukseen?

Eri lajikkeiden välillä meinasi tulla valinnan vaikeus, mutta päädyin kokeilemaan kolmea eri lajiketta. Valkoisena kukkivat Snow white ja Alfresco, sekä punaisena kukkiva Inferno. Päätin kokeilla amarylliksen kasvatusta vedessä sekä mullassa. Kasvatuksen aloitin 2.11.18 eli jouluun noin 7 viikkoa.

Vedessä kasvatus onkin helppoa. Vettä astiaan niin, että sipulin juuret ovat vedessä, mutta sipuli ei kastu. Multaankin istuttaessa kannattaa amarylliksen sipulien juurien antaa ensin liota vedessä pari tuntia.

Jos ei löydy sisustukseen sopivaa astiaa niin astian voi naamioida sopivaksi vaikkapa joulupaperilla, iloisen värisillä serveteillä tai paperipussilla rusetteineen. Vesi kannattaa vaihtaa muutaman päivän välein.

Veden joukkoon voi laittaa muutaman tipan Nekon merileväuutetta, mutta kannattaa huomioida, että veden väri muuttuu tällöin tummemmaksi eli jos sipuli on kasvatuksessa läpinäkyvässä lasissa voi veden väri näyttää ikävältä. Silloin tuo astian naamioimis keino on hyvä.

Amarylliksen kasvatusta vedessä, astia peitetty paperipussilla

Yhden sipulin istutin perinteisesti multaan.  Astiaan multaa (tavallinen kukkamulta käy), pohjalle voi laittaa ruukkusoraa. Sipuli upotetaan noin puoleen väliin multaan. Niukka kastelu, varotaan kastelemasta sipulia.

Amarylliksen istuttamista multaan tehtiin Nekollakin, siitä ohjeita ja kuvia lisää tästä.

Kokeilemistani lajikkeista Snow white kasvoi selvästi nopeiten. Sille luvattiinkin noin 5 viikkoa istutuksesta kukintaan ja tämä kyllä piti paikkansa. Korkeudeksi oli merkitty 30 cm, mutta minulla kasvi venähti reilusti pidemmäksi ja tarvitseekin tuentaa. Syynä lienee ei niin valoisa kasvupaikka sekä tietysti lämmin asunto. Amaryllis käy hyvin myös leikkokukaksi ja leikkaankin sen maljakkoon myöhemmin.

Amaryllis tarvitsee tuentaa

Alfresco lajikkeella kasvuaika on noin 6 viikkoa istutuksesta kukintaan. Korkeudeksi on merkitty 44 cm. Kasvu onkin selvästi hitaampaa kuin Snow white lajikkeella. Kukintaa saan kyllä odottaa yli 6 viikkoa, mutta tämäkin näyttäisi kerkiävän kukkaan jouluksi.

Hyvin on kasvanut amaryllis vedessä

Infernon istutin perinteisesti multaan, sille kasvuajaksi on merkitty myös 6 viikkoa, mutta hieman pidempään taitaa mennä. Kukkavarsien korkeudeksi tähän on merkitty vain n. 22 cm, mutta kukkien pitäisi olla halkaisijaltaan jopa 19 cm!

Jouluksi tulossa punaista kukkaa lahjakassissa valmiina

 Kukan heteistä varisee siitepölyä, joka helposti sotkee pöytäliinan. Heteet voikin poistaa saksilla leikkaamalla.

Snow white lajikkeen kukintaa, heteet voi poistaa

Terveisin joulua ja kukkaloistoa odottava Miia

Jouluisen saippuan teko

Saippuan tekeminen itse on ollut mielessä jo pitkään. Oppia tekemiseen sain Tanjalta (Tanja´s garden tmi), jolla onkin kokemusta aiheesta jo useamman vuoden ajalta. Pyysin siis pikakurssin saippuan tekemisen saloihin ja siitä pieni videon pätkäkin löytyy tästä. Teon alle otettiin kahvisaippua!

Kaikenlaisia ihania tuoksuja voi saippuaan laittaa. Aidot eteeriset öljyt ovat luonnontuotteita, joissa on käytetty kasvien eri osia.

Tärkeää onkin muistaa, että nämä öljyt täytyy laimentaa ennen käyttöä. Eri öljyillä on tietysti oma tuoksunsa, mutta myös omat käyttötarkoituksensa. Esimerkiksi bergamottiöljy tuoksuu makealta ja raikkaalta sitrukselta ja on mieltä virkistävä sekä rauhoittava. Tietoa erilaisista öljyistä ja niiden käyttötarkoituksesta löytyy mm. limepop.fi sivustolta.

Saippuan tekoon voi tilata myös valmista massaa, mutta Tanjan kanssa pääsin tekemään saippuaa ihan itse.

Saippuan teko kotona on periaatteessa helppoa, mutta tarkkana täytyy olla erityisesti lipeän määrän ja käsittelyn kanssa. Tarkka keittiövaaka onkin tarpeen. Saippuan tekoon ohjeita löytyy netistä sekä myös saippuan teosta kertovista kirjoista.

Lipeä on syövyttävä aine ja sitä käsitellessä täytyy käyttää suojakäsineitä ja suojalaseja. Pitkähihainen paita ja housut ovat ihan tarpeelliset. On hyvä pitää mielessä, että lipeää ei saa päästä iholle eikä viemäriinkään. Hyvä ilmanvaihto on varmistettava, sillä saippuan teossa lipeä synnyttää huuruja ja hengityssuojainkaan ei ole liioittelua. Ja tärkeä oppi mitä sain kuulla: lipeä sekoitetaan AINA nesteeseen. Siis ensin kylmää nestettä astiaan ja siihen pikkuhiljaa lisätään samalla sekoittaen etukäteen punnittu määrä lipeää. Toisin päin tehtynä voi syntyä ei toivottu kemiallinen reaktio.

Loppuvaiheessa seoksen sekoittamisessa käytettiin apuna sauvasekoitinta. Täytyy tunnustaa, että olen huono keittiöihminen eikä kaapistani löydy sauvasekoitinta, mutta ehkä nyt täytyy hankkia, jotta pääsee tekemään saippuaa 🙂

Hyvät ohjeet saippuan tekoon vaihe vaiheelta kuvineen löytyy netistä esimerkiksi saippuakuplia sivustolta.

Aloittelijan, kuten minun, kannattaa tehdä saippuat valmiiden tarkkojen ohjeiden mukaan. Pidemmälle edenneet voivat sitten soveltaa ohjeita ja kokeilla erilaisia yhdistelmiä tuoksuista. Saippuaan voi lisätä vaikkapa kuivattuja yrttejä tai kahvinporoja, kuten Tanja teki. Sydämellistä kahvisaippuaa tuli siis nyt ja tässä siihen ohjeet.

Ihan heti saippuaa ei voi ottaa käyttöön. Vuorokaudessa saippua jähmettyy ja se voidaan poistaa muotista. Tässä käytettiin silikonista sydänmuottia.

Muotista poistamisen jälkeen laitetaan saippua kypsymään noin kuukaudeksi. Kypsymispaikaksi käy vaikka eteisen kaappi.

Tässä käyttövalmis kahvisaippua kypsytyksen jälkeen. Näitä saippuoita kääräistään jouluiseen pakettiin ja annetaan joulupukille jaettavaksi.

Valmiin saippuan pH:n voi tarkistaa apteekista saatavilla pH liuskoilla. Omaan käyttöön ja lahjaksi voi kuka vain saippuaa tehdä, mutta isompaan myyntiin vaaditaankin sitten jo kemikaalilaintuntemusta ja noudattamista.

Ja näissä nyt tehdyissä kahvisaippuoissa on tosiaan ihana kahvin tuoksu!

Terveisin Miia

 

Jouluista askartelua

Joulun lähestyessä tulee askarteluvimma ja niin vaan oli tänäkin vuonna tartuttava toimeen. Lahdessa kansalaisopistossa on monenlaista kurssia menossa ja päädyin menemään jouluiselle kukkakurssille. Kurssin satoa oli ovikoriste, mustikan varvuista tehty joulupuu, jouluinen vihreä asetelma sekä märkäsieneen tehty pöytäkoriste neilikoista.

Ovikoriste on simppeli tehdä. Voi ostaa valmiin pohjan ja lisätä siihen koristeita oman maun mukkaan. Tässä nyt tähden mallinen koriste. Näin pimeänä aikana kaipaan valoa ja lisäsinkin koristeeseen vielä patterivalot. Videolla aiheesta lisää.

Mustikan varvuista tehtiin joulupuu jonka voi laittaa sisään tai ulos. Varpujen haluttiin pysyvän vihreänä pitkään ja ne käsiteltiin vihreällä kasvisprayllä ja nupiksi pyöräytettiin tekolumessa. Saatiin huurrettu joulupuu. Kasvispray on vesipohjainen ja tuoksuton, sitä voi käyttää myös leikkovihreiden, heinien ja havujen värjäämiseen. Ohjeita joulupuun tekemiseen voi katsoa tästä.

Mustikan varvuista joulupuu, jonka voi laittaa sisälle tai ulos

Jouluinen vihreä asetelma syntyy muratista, pienestä ruukkuhavusta ja kuivasienestä. Tähän työhön voi kaivaa kaapin uumenista kaikkia vanhoja koristeita ja käyttää mitä sattuu löytymään. Muista myös asetelmien kastelu, veden joukkoon voi laittaa Nekon merileväuutetta.

Innostuin sitten vielä askartelemaan myös huovasta joulukuusen mallisia koristeita, jotka käyvät vaikkapa joulukortin mukana lähetettäväksi tervehdykseksi tai kuusen koristukseksi sekä märkähuovuttamaan palloja koristeeksi.

Huovasta tehtäviin kuusiin kannattaa valita vähän paksumpaa huopaa (noin 2 mm paksuudelta). Huopakuusien tekeminen oli niin mukavaa, että huomaamattani väkersin niitä melkein yötä myöden ja tuloksena on sitten iso kasa kuusia.

Näitä voikin vaikka sitoa kauniilla rusetilla kahvipakettiin kiinni ja ilahduttaa tuttavia. Huopakuusi hullutuksesta lisää videolla.

Ylijäämä huopapaloista voi askarrella lopuksi sydämiä.

Kuuseen lisää koristeita tein märkähuovuttamalla palloja.

Siinä styroksi pallojen päälle kiedotaan huovutusvillaa, kostutetaan vedellä ja saippuaisilla käsillä pyöritellään palloa niin kauan, että villa tiivistyy styroksin päälle. Helppo homma ja näitä voi askarrella koko perhe!

Huovutetut pallot voi vielä koristella kirjomalla langalla kuvioita

Kaiken ahertamisen jälkeen voikin sitten istahtaa glögin ja pipareiden kera rauhoittumaan ja nauttimaan ensimmäisestä adventista. Pöydälle koristukseksi neilikka asetelma, jolle täytyy muistaa antaa vettä, ettei sieni johon kasvit ovat työnnetty, pääse kuivumaan.

Rauhaisaa ensimmäistä adventtia

Toivottaa Miia

 

Syyspäivän muistot

Ennen kuin syksy vaihtuu talveen, on puutarhassa monenlaista puuhaa. Nekolla vietettiin mukava syksyinen päivä puutarhassa ja siinä hurahtikin päivä äkkiä, kun laitettiin daaliat talvikuntoon kellariin, jaettiin perennoja, laitettiin sipulikukkia tulemaan kevääksi, kerättiin omenat, tehtiin yrteistä nippuja kuivatukseen ja tietysti grillattiin makkaraa. Viimeisistä puutarhan kukkasista sai mahtavan värikkään kimpun pöydän koristukseksi.

Otettiin siinä puutarhan ihmeitä katsellessa videon pätkiäkin ja ne on katsottavissa Nekon youtube linkistä. Laitoin tässä myös tekstistä linkkejä videoihin.

Daalioiden talven yli säilyttämiseen on jokaisella omat konstinsa ja tässä yksi tapa, jota pääsin ohjeiden mukaan tekemään. Daalioiden varret leikataan lyhyiksi, juurakot nostetaan maasta, putsataan ylimääräisestä mullasta ja lehdistä. Juurakot vietiin kottikärryssä autotalliin, jossa on noin 8 astetta lämmintä talvellakin.

Koko talven juurakot saavat olla kottikärryissä, joten ne onkin sitten helppo työntää taas keväällä ulos! Talven aikana muutaman kerran niukka kastelu esim. sumuttamalla juurakot. Juurakoiden päälle on laitettu pahvi, joka tuntuu suojaavan kuivumiselta.  Tällä tavalla on saatu daaliat jo monena vuonna selviämään talven yli. Parhaimmat tavat talvettamiseen oppii vain kokeilemalla.

Näin upeasti kukki pelargonit vielä syksyllä!

Monet kasvit tarvitsevat tuentaa kesän aikana ja niin myös daalia. Kasvitukia voi värkätä itse tai ostaa valmiina. Muutamia erilaisia tukia oli meilläkin ja niistä laitettiin kuvaa youtubeen.

Jalopähkämöä on helppo jakaa ja siitä saakin nopeasti kukkapenkin täytettä. Täytyy vain muistaa, että jalopähkämö leviää juuriversoillaan nopeasti ja se onkin hyvä istuttaa paikkaan, jossa sillä on tilaa levitä.

Jalopähkämö kukkii kesä – elokuussa

Syksyllä voi kerätä viimeiset yrtit ja laittaa ne pieninä nippuina roikkumaan ja kuivumaan lämpimään paikkaan.

Yrttien lehdet voi kuivata hyötykasvikuivurissakin. Kuivatut yrtit voi säilyttää tiiviissä lasipurkissa, mutta paperipussikin sopii oikein hyvin säilytykseen. Ruuan maustamisen lisäksi kuivatut yrtit sopivat tuoksupussien tekoon ja itsetehtyyn saippuaan saa tuoksua ja väriä erilaisista yrteistä.

Kaiken tohinan keskellä voi pysähtyä halaamaan puita, jotka kurkottelevat taivaisiin. On mukava päästä jonkun toisen puutarhaan katselemaan ja saamaan samalla itsellekin uusia ideoita. Tässä puutarhassa on paljon hienoja yksityiskohtia, puissa puoliksi lehtien piiloissa löytyi keramiikka yllätyksiä…

Omenoitakin oli vielä jäljellä, vaikka iso osa olikin päätynyt jo mehuksi, hilloksi ja piirakaksi.

Samalla katsastettiin luumupuiden kuntoa ja muutamia pieniä oksia leikattiin pois, jotka hankasivat toisia oksia. Leikatessa on hyvä muistaa, että ei jätä pitkiä lehdettömiä tappeja vaan leikkaa läheltä runkoa jättäen kuitenkin oksankauluksen runkoon. Luumupuita leikattiin nyt muiden syystöiden ohessa, kun sato oli jo kerätty.

Pitäisi muistaa aina välillä pysähtyä ja vain nauttia ympäristön sekä puutarhan kauneudesta kaikkina vuoden aikoina. Viimeiset syksyn kukat saatiin maljakkoon, grilli kuumaksi, hyvää ruokaa ja seuraa.

Siinä sitä sitten voi nauttia olosta ja ryhtyä odottelemaan talven tuloa, joka onkin ihan nurkan takana. Ja jos ei kaikkia syksyn töitä kerennyt puutarhassa tekemään, niin heti talven jälkeen tulee uusi kevät, kesä ja syksy. Kerkiää sitten ensi vuonna.

Syksyn muistoista Miia

Jättikasvisten SM-kisat 2018

Jättikasvisten SM-kisat käytiin Mäntsälässä Saarenkartanolla 29.9.18. Ilma oli mitä mainion ja kasvikset todellakin jättimäisiä!

Voittajakurpitsa tuli Kärkölästä ja painoa jättiläisellä oli vaikuttavat 283,2 kg! Kurpitsoja oli kisassa mukana kaikennäköisiä ja kokoisia aina kämmenelle mahtuvista koristekurpitsoista liki 300 kg painaviin jättiläisiin.

Kämmenelle mahtuvat koristekurpitsat syksyiseen askarteluun

Kurpitsat punnittiin ja mitattiin

Mäntsälässä kisailtiin myös auringonkukan pituudesta ja kukinnon koosta.

Tämän vuotinen auringonkukka oli pituudeltaan 367 cm

Tästä kaalista tulisi reilumpi kaalikeitto…

Kuvan kaali painoi 16,6 kg

Uusi Suomen ennätys irtosi tällä punajuurella 9,030 kg!

Jos tuli mieleen, että voisihan sitä itsekin kokeilla kasvattaa jättikasviksia niin hyvät kasvatuksohjeet on jättikasviyhdistyksen sivuilla. Sieltä löytyy niksit kurpitsan, kaalin ja muidenkin kasvien kasvattamiseen. Siementen keräämiseen kannattaa myös katsoa ohjeet.

Tuloksia kisan kasviksista on jättikasviyhdistyksen sivuilla.

Kasvisten katselun lomassa sai maistella Marttojen tekemää kurpitsakeittoa, joka olikin todella maukasta! Tietysti piti osallistua myös Marttojen arvontaan, koska joka arpa voitti 🙂 tuliaisiksi tulikin maissia ja muuta mukavaa.

Montakohan kattilaa keittoa tulisi voittajakurpitsasta….

Syksyn kukkakimput ja pöytäkoristeet toivat väriä ennestäänkin jo aurkinkoiseen päivään

Luonnon hassutuksia oli nähtävillä porkkanoissakin 🙂

Jos tämän vuotiset jättikasvisten kisat menivät sivu suun niin ensi vuonna kisataan taas syyskuun lopulla. Kannattaa käydä katsomassa kasvun ihmettä!

Terveisin kasvisten koosta hämmentynyt Miia

 

Tunnelmia Lepaan näyttelystä 2018

Elokuussa kannattaa aina suunnistaa Lepaan suuntaan, jossa pidetään puutarha-, viher- ja kiinteistöalan ammattinäyttelyt. Tänäkin vuonna näytteilleasettajia oli liki 200 eli jokaiselle löytyi varmasti jotain kiinnostavaa.

Neko on perinteisesti esillä Lepaalla ja tänäkin vuonna oli Paula taas ideoinut hienon osaston. Arvonnassa palkintona oli nyt kukkasipuleita ja voittaja selviääkin pian. Kesä on taas kääntymässä syksyyn joten kukkasipulit ovatkin kohta ajankohtaisia.

Lepaan messut on mukavan rento tapahtuma ja sääkin suosi.

Lean kanssa nautittiin messujen tunnelmasta Nekon osastolla ja päästiin taas jutuille monen puutarhasta innostuneen ihmisen kanssa. Nekohan on perustettu 1941 Hämeenlinnalainen yritys ja olikin mukava kuulla, että Nekon kasviravinteen käyttö on siirtynyt oppina äidiltä tyttärelle!  Ei kuulemma kannata vaihtaa tuotetta minkä on hyväksi todennut 😊

Hieno huomionosoitus oli Nekon matokakalle näyttelyjärjestäjien myöntämä uutuus tunnus!

Kotipuutarhureiden lisäksi Nekolta löytyy tuotteet ammattiviljelijöillekin, jolloin pakkauskootkin ovat isoja aina 1000 litran kontteihin asti. Hivenlannoitteita tarvitseville löytyy mm. mangaania, kuparia ja magneesiumia.

Ammattiviljelijöille Nekolta

Kotikäyttöön ja viherrakentamiseen Nekolta

Pikaisesti pääsin itsekin katselemaan messujen antia. Jo pelkästään Lepaan ympäristön takia kannattaa messuille tulla!

Alueella näkee ihan oikeasti miltä mikäkin kesäkukka näyttäisi kukkapenkissä. Kasvit on nimetty nimilapuin, joten ei tarvitse arvailla mikä kasvi on kyseessä. Uutuuksia oli taas esillä ja nyt saikin hyvän käsityksen mitä on ensi vuonna tulossa markkinoille.

Sieniyrtti ei vielä ole kovinkaan tunnettu, mutta ehkä ensi kesänä sitäkin on jo paremmin saatavilla. Itse ainakin haluan tähän tutustua lähemmin! Sieniyrttiä voisi käyttää vaikkapa wokkiruokien maustamiseen. Kasvissa pitäisi olla tosiaan sienenmaku.

Sieniyrtti

Tarhahuovinkukka on yksi suosikeistani kesäkukissa, sitä kun ei tarvitse nyppiä ja se kestää kuivuuttakin hyvin. Joskus tuppaa käymään niin, että unohdan kastelun, mutta huovinkukka ei siitäkään ole ollut millänsäkään. Nuupahtanutkin kasvi on ponkaissut takaisin pystyyn saatuaan vettä.

Tarhahuovinkukka on mainio kesäkukka

Lepaalla ihan parasta oli kärhöjen ja rypäleiden näyttely, jonka oli järjestänyt Roogojan tila Virosta. Pääsi ihan oikeasti katsomaan minkälainen kukka milläkin kärhöllä on. Eikä ole tullut ajatelleeksikaan miten paljon on rypälelajikkeita! Nyt pääsi joitain ihan maistamaankin. Suomessa avomaallakin menestyviä rypälelajikkeita on tullut markkinoille ja siinä olisikin taas yksi asia mistä voisi ottaa paremmin selvää ensi kesänä. Olisihan se hienoa saada omia rypäleitäkin…

Kärhöjen ja rypäleiden esittely Lepaalla, Roogojan tila Virosta

Vihannesten tunnistamistakin sai kokeilla, ihan tällaisia ei oma kasvattamana tullut kyllä tänäkään vuonna…

Onko vihannestietous hallinnassa?

Ohjelmaa Lepaalla oli monenmoista, yhtenä oli begonia työpaja, jossa pääsi kokeilemaan kankaan painantaa begonialla. Koneita ja laitteita on Lepaalla aina esillä paljon ja jos ei isot koneet nyt kiinnostaneet niin hauska oli katsella Matti Kastisen pienoismalleja koneista ja kuulla tarinoita niihin liittyen.

Vähän pienempiä koneita Lepaalla

Ja tällaisen työauton haluan ehdottomasti! Sopisi juuri passelisti Luontoturvalle 😊

Suuri kiitos kaikille, jotka poikkesitte Nekon osastolla Lepaalla! Ensi vuodeksi voi kalenteriin jo merkata 15.–17.8.2019, jolloin taas Lepaalla tavataan.

Kiittäen Miia ja Lea

 

Viljelypalstoilta satoa ja silmäniloa

Juuri nyt viljelypalstat notkuvat satoa ja silmänruokaa saa ihanan värikkäistä kukista. Kävin nauttimassa viljelypalstojen tunnelmasta Hollolassa sekä Lahdessa, aivan ihania paikkoja!

Jos omaa viljelysormea syyhyttää eikä omaa maaplänttiä ole, kannatta ensi kevääksi kysyä omalta paikkakunnaltansa vuokralle viljelypalstaa.

Juttelin muutaman palstaviljelijän kanssa ja yleinen mielipide oli, että sielu lepää, kun saa puuhastella ja syödä itse kasvattamiaan kasviksia.

Palstoilla näkyi erilaisia kaaleja, salaatteja, sipulia, valkosipulia, yrttejä, perunaa, pinaattia, punajuurta, kesäkurpitsaa, kurkkua, tomaattia, marjapensaita…

Tämä kesä on ollut palstaviljelijöillekin kova, pelkästään veden kantamiseen on mennyt hurjasti aikaa ja voimia. Aarinkin viljelyksille joutuu kantamaan useampia ämpäreitä vettä, mutta siinä kuulemma pysyy kunnossa 😊 Ja kasvit kasvaa, kun niille puhuu ja omakin mieli kevenee, kun pääsee puhumaan muiden viljelyyn hurahtaneiden kanssa.

Silmäniloa ihmisille ja hyötyä hyönteisille

Eräs rouva kuvailikin palstaviljelyä seurustelukerhoksi ja mielen kohottajaksi.

Vuokrattavat viljelypalstat voivat olla monivuotisia tai joka vuosi muokattavia alueita ja se täytyy ottaa huomioon valitessa kasveja palstalle. Joka vuosi muokattavilla palstoilla monivuotisten kasvien kasvattaminen ei onnistu. Palstojen säännöissä on myös eroja ja niihin kannattaa tutustua huolella. Esimerkiksi monella paikalla ei saa laittaa helposti leviäviä monivuotisia kasveja, kuten maa-artisokkaa. Kannattaa myös ottaa selville miten palstoilla hoidetaan kastelu.

Lahdessa viljelypalstat käännetään syksyllä ja äestetään keväällä. Palstojen jako suoritetaan keväällä. Viljeltävän aarin saa vuokrattua hintaan 45 € / kausi. Uutuutena Lahdessa on vuokrattavat viljelylaatikot, joissa on mullat valmiina ja sinne sitten vain kasveja oman maun mukkaan.

Lahdessa tilauksesta palstoille toimitetaan myös multaa, katteita, kalkkia, harsoa ym. mitä nyt voikaan viljelyssä tarvita. Tämä helpottaa varsinkin autottomia ihmisiä, kun voi tilata tarvittavat tavarat suoraan oman palstansa viereen.

Hollolassa ihastelin monivuotisia viljelypalstoja, joissa pääsee ihailemaan vuosien työn tulosta, kun palstat muistuttavat kesämökkien pihoja marjapensaineen. Hollolan palstojen kausivuokra on 16 € / aari. Hintaero Lahteen selittyy mm. sillä, että Lahdessa vuokraan kuuluu vuosittainen maanmuokkaus ja karjanlantaa sekä hiekkaa toimitetaan vuokraajien käyttöön pellon laidalle. Hollolan palstojen huollosta vastaa vuokraaja itse.

Satoa tulee välillä yli oman tarpeen ja siitä saa sitten osansa sukulaiset ja ystävätkin. Ainakin papuja, pinaattia ja kesäkurpitsaa on kuulemma tullut yli oman tarpeen ja marjapensaat notkuvat sadon painosta.

Huomaa kuvassa kurpitsan alla oleva styroksi, joka pitää sadon irti maasta. Hedelmä säilyy paremmin, jos se on irti kosteasta maasta.

Kaikenlaisilla konsteilla yritetään pitää myös lehtokotilot poissa ja siinä on auttanut kuuma ja kuiva kesä. Yksi kokeilu Hollolan palstoilla on ollut laittaa palstan reunaan kasveja, joiden yli kotilot eivät mielellään tule. Tässä on kokeiltu kotiloesteenä isorikkoa käytävän ja viljelyksien välissä.

Eihän se sato itsestään valmistu vaan työtä joutuu tekemään ja paljon. Pelkästään rikkaruohojen pitäminen kurissa on jo aikaa vievää, mutta kyllähän tällaisessa viljelypalstassa silmälepää!

Upeasti hoidettu viljelypalsta! Selvästi omistajansa silmäterä.

Ei voi kuin nostaa hellehattua ihmisille, jotka ovat tässä kuumuudessakin jaksaneet ruokkia, juottaa ja puhua kasvinsa pyörryksiin sekä pitää rikkakasvitkin poissa ja ympäristönsä siistinä! Nyt kasvit kiittävät ja antavat parastaan eli satoa on notkuvat pöydät täynnä.

Jos vähänkin mietityttää olisiko sinusta palstaviljelijäksi niin ehdottomasti kannattaa kokeilla! Palstoilla saa neuvoja ja apua kokeneemmilta ja mestariviljelijäksihän sitä tulee vasta kokemusten kautta 🙂

Loppukesän terveisin Miia

5 visitors online now
2 guests, 3 bots, 0 members
All time: 78 at 11-24-2018 05:25 pm
Max visitors today: 8 at 01:16 am
This month: 72 at 11-06-2019 05:56 am
This year: 72 at 11-06-2019 05:56 am